Kuulumiset

Tältä näyttää meidän talli. Joka päivä kun sinne kävelen niin en voisi olla onnellisempi! On niin kiva asua maalla :)

Heissan! Tänään aiheena on nelijalkaisten kuulumiset. 

     Coltti ja Vallu ovat varmaankin lyöneet viisaat päänsä yhteen, joka on aiheuttanut heille luonteiden siirtymiset omasta ruumiistaan toiseen. Colt on niin rauhallinen ja ihan mukava ajaa, jota se ei perusluonteeltaan aivan olisi. Onkohan uusi koti tuonut rauhan hänenkin tuliseen sieluunsa? - Ei voi tietää, mutta täytyy sanoa etten valita! Vallu on puolestaan, noh, menevä. Nykyään pitää tarhastakin tullessa osoittaa mieltään. Isäpuoleni pitkän ajamatta olleen ajan (syy tähän piilee muuttamiskiireiden ja remonttien taustalla) jälkeen on taas joutunut ajamaan sillä, että saadaan joku roti. Pikku hiljaa kisakausi alkaa näyttäytymään, poikien pitäisi päästä jo baanalle! Uskoisin, että tilanne tasaantuu, kunhan saadaan muutama startti alle.

Viime kauden loppupuolen aikana Joonaksella en kerennyt ajamaan kun yhden startin, koska syksyllä käytiin muutaman kerran tikauttamassa etusta, joka oli päkiäisestä revennyt kiitettävästi. Toipumisaika ja repeämän umpeutuminen olivat niin pitkäaikaisia, ettei sitten toiveiden mukaisesti vain päästy treenaamaan. Sitten alkoikin jo remontti-ja muuttohässäkkä.  Muutaman viikon aikana ollaan ehditty aloittaa ajaminen täällä, mutta kyllä se tästä vielä. Kaikki aikanaan!

Ruusa oli viime vuoden parempi kuin ikinä, muutamia pieniä takapakkeja laskematta. Jokaiseen hyväksyttyyn starttiin (paitsi Rovaniemen Mónteen ja Härmän toiseen päivään) se paransi ennätystään. 

Viime vuosi oli muuten ensimmäinen vuosi, kun Ruusalla kokeiltiin lainakuskeja. Poni vain temppuili minulla; pukitteli, ryösti, eikä muutenkaan ottanut koko hommaa enää tosissaan. Mietimme äidin kanssa, että miksei kokeiltaisiin- vaihtelu virkistää. Ja niinhän se tosiaan virkisti. Vain yksi hylätty startti vuonna 2014, minun ajamani sellainen!

Tavoitteet nousivat Härmän ponikuninkuusravien jälkeen ja toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi Ruusan raviuran kannalta, mutta saa nyt nähdä tuon uuden laukkasäännön kanssa.. Well, ei mennä verenmaku suussa :-).

Tallissamme on myös jo yksi uusi tulokas. Nimittäin tuttavamme toi kantavan tamman asumaan meille syksyyn saakka. En tiedä hevosesta juuri mitään, en edes muista nimeä. Olen sanonut sitä kolmen päivän ajan Lotaksi. Tamma on kulisseissa mukana ja kerron senkin kuulumisia aina välillä, kunhan tutustun siihen paremmin. Oikein kaunis ja mukava tapaus on muuten!

Päivien vieriessä eteenpäin niin kamalaa vauhtia, kauhukseni huomasin, että koulu alkaa ylihuomenna. Mihin tämä aika on mennyt? Minulla ei ole uuteen kouluun edes kirjoja, ei vihkoja, eikä oikein muitakaan tähellisiä välineitä. IIK!  Lisää koulustressiä ja  lähipäivien ohjelmaa luvassa seuraavassa postauksessa, hyvää maanantain jatkoa kaikki :)

Minttu