Kuuluuko täältä oikeasti jotain? [UUSI BLOGI]

No mutta kyllä vain!
Heipä hei.
Vuosi ja viisi kuukautta on kulunut viimeisestä elonmerkistä ja vielä kauemmin kunnollisesta postauksesta. Mikäpä siis sen parempaa, kuin saada yhtäkkinen päähän pisto.

 Täällä taas ollaan, mutta vaihdetaan sivustoa, tuu sieki tänne. Nähdään siellä!

- Minttu

Missä me ollaan?

Moikka!

Täällä ollaan, mutta aivan uusissa sfääreissä.

Ajantasalla pidät itsesi, kun lähdet seuraamaan meidän uutta sivustoa, jonne pääset T Ä S T Ä

Tämän blogin tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa juuta, enkä jaata. Etusijalle menee ylläoleva yritykseni blogi ja sen kanssa touhuaminen. Tervetuloa mukaan!

Ota koppi! (Bäkki?)

Jep, en ymmärrä itsekään. Mitä edes oon tekemässä? Milloin kirjoitan taas? Miksi lopetin? Kuinka paljon kaikkea on vuoden aikana tapahtunut? Kysymyksiä on monia, mutta vastauksiakin löytyy laaja kaarti.

En oikeastaan tahdo sanoa, että nyt haluttaa kirjoittaa. Syy siihen on se, että se kuulostaa liian hetkelliseltä mielijohteelta ja aikatauluttomalta.
Mielestäni olen syntynyt kirjoittamisen maailmaan uudestaan, sillä ajatukset ovat kehittyneet selvästikin vuoden aikana. Myös minä itse olen muuttunut ihmisenä, jonka vuoksi näkökulmia ja mielipiteitä on paljon uudenlaisia ja ne ovat ehkä hieman syvällisempiä verrattuna aikaisempiin ajattelu- ja kirjoitustaitoihin.

Liikkeelle ajattelin lähteä nyt siitä, että mitä minä niinkuin ihan oikeasti aion. No, aion rakentaa tämän blogin uusiksi. En niinkään aloita puhtaalta pöydältä, vaan jatkan siitä, mihin olen jäänytkin. Harppaus tähän pisteeseen lähtökohtaisesti on melko suuri, joten käsittelen ne ajallansa. En meinaa pitää blogia pelkkänä ''kuulumiset''- tyylisenä päiväkirjana, vaan kirjoitan tänne omia ajatuksiani aiheista, jotka jollakin tapaa minua koskettavat, yhtään tietenkään vähentämättä tulvivaa informaatiota (lue; pieniä arjen seikkoja) siitä, miten hevosten kanssa menee.

Tämän hetkisen elämäntilanteen, johon kuuluu 6 nelijalkaista heppaystävää, abivuosi lukiossa ja jatkosuunnittelu, vuoksi postausvälistä en sen kummemmin osaa sanoa juuta tai jaata. Toki haluan koota myös kirjoituksia siitä, mitä tulevaisuudelta odotan ja mikä on seuraava pysäkki (tosin voisin pitäytyä hieman ehkä tiuhemmassa tahdissa, kuin 1 postaus per vuosi)

Inhoan blogeja, missä postaukset koostuvat lähinnä epäsuunnitellusta jaarittelusta, kuten ''en nyt kyllä tiiä mistä kirjottaisin, onko teillä ideoita...'' tai ''tänään ajoin hevoseni, se oli kyllä tosi hyvä. Huomenna ajan sen taas. Ylihuomenna hiittaillaan, siitä tulee sit sitä seuraavana päivänä kuvia!'' // edit. pahoittelen kärjistystä.
Pyrin parhaani mukaan välttämään kyseisiä esimerkkejä, joten toivottavasti postauksistani saa paljon irti.

Pidän haasteista ja sen takia asetan blogin pidon yhdeksi eräänlaiseksi haasteeksi. Katsotaan, mitä tuleman pitää... Toivottavasti ei ainakaan kolmatta kertaa tule pidempää taukoa. :D

PS!

Uudet esittelyvisut ovat valmiita, niistä löytyy tietoa tämän hetkisestä eläinkunnasta. Löydät ne oikeasta sivupalkista.

Tallinkäytävältä kohti ratoja

Päivärutiinit ovat hevosen/ponin valmentajalle tuttuja. Kaikilla on omat, erilaiset rutiinit ja tehtävät, jotka näkevät omalle nelijalkaisilleen parhaaksi. Minkälaiset rutiinit teillä on? 

Myös treenaus ja treeniohjelman suunnittelu on mielestäni päivärutiiniin kuuluvia merkittäviä asioita. Meillä ei ole ns. vakituista ohjelmaa tai viikottaista rytmiä treenin suhteen. Suunnitellaan noin kolmen-neljän päivän edestä lenkit päivää aikaisemmin. 

     Treenauksen lomassa syntyvät tavoitteet. Tästä sainkin idean, voisin tehdä joka kuukauden alussa kuukauden tavoitteet-postauksen. Näihin postauksiin sisältyy sekä hevosten, että oman kunnon kohentamisen tavoitteet (tähtäimenä mònte). 

H E L M I K U U 

Ruusa;

   Ei olla pidetty minkäänlaista hoppua vielä alkavalle ravikaudelle. Tälle kuulle olisi mahdollisesti tulossa vain yksi startti, jos sekään nousee kasaan. Talven aikana ollaan lähinnä ajeltu kuntoa, eikä sitäkään varsinaisesti verenmaku suussa. 22.2 päivä olevaan starttiin pyrkimykset on päästä maaliin hyväksytysti. Uuden laukkasäännön takia ei lähdetä ajamaan täysiä silmät kellossa kiinni. Varustemuutoksiakin on luvassa, olen kiinnittänyt huomiota Ruusan oikeaan takajalkaan syystä että reisilihas (?) on aavistuksen verran suurempi verrattuna toiseen. Kengittäjän kanssa ollaan pohdittu, että laitettaisiin vasuriin vähän painavampi kenkä. Hirveän vaikea sanoa, mitä tuleman pitää, mutta päätavoite on saada varusteet kohdilleen ja että poni pysyy terveenä kaikin puolin!

Joonas; 

  Tältä pojalta mulla on enempi odotettavaa. Pelkään, että odotan jopa liikoja. Joonas on treenannut niin hyvin ja tuntunut erilaiselta ja energiseltä. Viimekauden lopun tauko on varmaan tehnyt tehtävänsä, joten päästään kunnolla käsiksi asiaan heti aluksi, kunhan ei tule mitään yllättäviä takapakkeja! En usko, että päästään vielä tässä kuussa viivalle, sarjoja ei ole ollut ihan jonoksi saakka. Rovaniemellä ei yhtään mòntelähtöä helmi ja maaliskuussa ?!?!? Tässä kuussa tarkoitus on kuitenkin käydä hiiteillä ja miettiä sitten vasta pidemmälle, hiljaa hyvä tulee.

Coltti & Vallu;

   En oikein osaa näistä sanoa mitään. Yhdessä käydään kuitenkin lenkeillä, eikä mitään vikaa ole ollut. En aja kumpaakaan vakituisesti, vain satunnaisesti. Yleensä vain ratsastan. Starttiin pukkaillaan varmaan vasta helmikuun jälkeen, hiittiä vain alle. Meillä olisi tarkoitus lähteä Ruotsiinkin kilpailemaan alku talvesta poikien kanssa!

Minä;

  Muuton jälkeen en ole ajanut yhtään hiittiä selästä. Ratsastellut olen paljonkin, mutta paljon töitä tulee vielä olemaan, ennenkuin voisin sanoa startin jälkeen: '' Ei tunnu missään!''. Juoksemassa en ole käynyt juurikaan ollenkaan, mutta neljä kertaa viikossa teen treeniohjelmaa, jonka aloitin vähän ennen joulua. Toivottavasti kauden ensimmäisen startin jälkeen huomaan olevani paremmassa kunnossa verrattuna viime starttiin! Tämän kuun tavoite on siis pitää motivaatiota yllä, tuntea onnistumisia ja kovempaa aina vähän kerrallaan.

Tälläisillä eväillä lähdetään katsomaan miltä helmikuu näyttää. Seuraavaa tavoitepostausta sitten maaliskuun alussa! Kommentoikaahan mitä tykkäsitte ja haluatteko lukea näitä lisää :-)

- Minttu

'' My School Tour ''

Hyvää Torstaita everyone!

    -Mulla itselläni ei ollut järin hyvä torstai, mutta toivottavasti teillä oli!

Keskiviikko ilta14.1, katson juna-aikataulut valmiiksi. Huomisen koulupäivän jälkeen, kymmentä vaille kaksi, taksi tulee hakemaan lukio pihalta ja vie minut asemalle ja jatkaa matkaansa viemään muita koululaisia koteihin.  Torstaisin näet käyn harjoittelemassa vanhojen tansseja varten entisessä koulussani, Lyseonpuiston lukiossa. Mukavan koulupäivän jälkeen on mukava jatkaa junalla kohti Rovaniemeä, tanssimaan ja näkemään kavereita. Astelen pysäkille ja aikaa kuluu noin viisi minuuttia. Luokseni kävelee nainen, joka hymyilee minulle ja hymyilen takaisin. Kuluu 10 minuuttia, eletään kellonaikaa 14.15. ''Missä juna viipyy'' , ajattelen jo hieman tuskaisena, vaikka aikataulusta se oli nyt vasta muutaman minuutin verran myöhässä. Pienen hetken päästä vr:n auto ajaa raiteiden juureen ja autosta nousee kaksi miestä, junaako ootteletta, taijatte ootella vielä pitkään. Silloin ajattelin että, ei oo tosi. Mutta kyllähän se oli, juna olisi tyylikkäästi 40 minuuttia myöhässä. Eihän siinä muuten mitään, mutta minulla alkaisi harjoitukset jo 15.15. En ehtisi kun käydä kääntymässä liikuntasalissa ja lähteä takaisin, ei hyvää päivää. Taksi oli jo mennyt, kotiin on 40km, kouluun menee tunti kävellä, puhelimesta akku lopussa. Ja mitäs sitten? - Veikkaan että voitte arvata. Olisi tietenkin ihan kiva, että henkilökunta laittaisi nettiin tiedotteen, että junan aikataulu tänään poikkeuksellinen, AAMUSTA saakka. No kaikesta selvittiin, vaikkei mennyt niinkuin strömsössä.

Mutta, mitä pidemmittä puheitta pompataampa tämän päiväisen asian pariin: '' My School Tour ''. Tämä tarkoittaa tämän asian yhteydessä sitä, että lähdemme tarkastelemaan kaikkia niitä kouluja, joissa olen opiskellut, ykkösluokasta tähän päivään. Ottakaahan mukava lukuasento, postaus on  l a a j a. Arvostan jos jaksatte lukea loppuun!  Olen ollut niin monessa koulussa, että asiaa riittää ja tämä oli mielestäni ajankohtaisen hyvä aihe kerrottavaksi, sillä näistä ollaan kyselty paljon! Hieman myös erikoisempi teksti tässä blogissa.

LUOKAT 1-5. 

Tämä koulu on siis ensimmäinen kouluni. Ja kyseisessä koulussa olen ollut kauiiten kaikista opiskelupaikoista, joissa olen opiskellut tai opetellut. Täytyy sanoa, että muurolan ala-aste oli hyvä koulu, meillä oli paljon aktiviteetteja, koulun pihalla oli paljon telineitä yms, tilaa oli paljon ja se oli täynnä ihania ihmisiä. Joidenkin kanssa olen yhä tekemisissä enemmän tai vähemmän, mutta yhtään tyyppiä en ole unohtanut, enkä varmasti tule unohtamaan! Luokkaretket, leirikoulut ynnämuu ''ylimääräinen'' aktiviteetti normaalin koulunkäynnin ulkopuolella oli tuohon aikaan ihan huippua. 

Välituntisin meillä oli parisen vuotta leikki, jossa koulumme oli velhokoulu- niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, se on yksi unohtumaton asia elämässäni! Oppitunneilla olimme käärmekielen kurssilla, lentokurssilla, taikomiskurssilla ja milloin missäkin. Päivän aikana olimme koulurajojen ulkopuolella opettelemassa lentämään ja kuuntelimme, mitä salaisuuksia pihapuut kertoivat meille. Pahiksia olivat tietysti kaikista ärsyttävimmät opettajat!

Toinen outo leikki meillä oli ystäväni Janinan kanssa. Meidän nimemme olivat Iitu ja Tiitu. Jos olet katsonut leffan Silta salaiseen maahan, ymmärtänet miten täpinöissään ala-asteelaiset pikkutytöt siitä oli. Kahdestaan sovittiin kuka oppilastovereistamme ja opettajistamme oli pahiksia ja ketkä hyviksiä. Meidän oman opettajamme oli siepannut metsän tummat hahmot ja muuttaneet opettajaraukkamme EIPETIIPETIKSI. Kaikilla liikuntatunneilla, joilla meillä oli hiihtoa metsässä, etsimme siepattua opettajaa. Etsimme myös keppejä, joissa oli ''kirjoituksia'' kielillä, joita muka osasimme lukea ja kannoimme niitä keppejä mukana repussa. Janinan kanssa meillä oli myös kaikkia erittäin outoja juttuja- laidasta laitaan: Tervehdyksiä käsiliikkein, omia lauluja, olimme aina samanlaisissa vaatteissa koulussa tai sitten vaihdettiin vaatteet koulupäivän aikana. Pidimme myös tanssikerhoa välitunneilla. Sen nimi oli SUFUFU. Sufufussa tanssittiin meidän keksimiämme tansseja, jotka olivat tehty An Cafen biisien tahtiin. Mainittakoon vielä, että olimme kovia Japanifaneja. Pukeuduimme myös sen mukaisesti, mutta ei siitä sitten enempää.

Vielä yksi juttu täytyy mainita, ennenkuin siirrymme seuraavaan kouluun: Luokan tyttöjen oma bändi, nimi oli virallisen epävirallisesti Eight Of One. (Meitä oli kahdeksan tyttöä ja yksi miesopettaja) Bändin kanssa kokoonnuimme koululle joka Torstai. Harjoittelimme soittamaan, (samalla yritettiin päästä käytäville seikkailemaan), ja laulamaan. Esiinnyimme myös muutamat kerrat vaihtelevin menestyksin.

LUOKKA 6

Vaaranlammella ehdin olla vain vuoden, sillä muutemme kaupunkiin vitos-ja kutosluokan välisenä kesälomana ja ala-astetta oli vain jäljellä kutosluokka. Muistan ensimmäisen päivän hyvin, isäpuoleni vei minut koululle ja jätti minut odottamaan että välituntikello soisi sisälle. Välituntikellon soidessa kaikki oppilaat asettuivat jonoihin pääovien eteen, katsoin äimistyneenä tilannetta sivusta, mutta menin itsekkin sitten jonoon. Ensimmäisellä oppitunnilla opettaja esitteli minut luokalle ja aloimme tehdä vastauksia kysymyksiin, jotka lukivat taululla. Tunnin jälkeen poistuimme luokasta ja eräs tyttö luokaltamme tuli puhumaan minulle; ''Ai, tykkääksäki hevosista? Mäki tykkään!'' Katsoin tyttöä, jonka hymy yletti korviin saakka. ''Aijaa, kiva. Joo tykkään.'' vastasin. Tässäpä alku meidän kultaiselle ystävyydelle, joka jatkuu myös tänäkin päivänä. 

Kyseissessä koulussa en ehtinyt juurikaan muistoja luomaan, muutakuin ystävyyssuhteissa ja lampitähti-kilpailuissa. Kävimme myös luokkaretkellä Oulun Eedenissä. Joka tapauksessa, monet pikku asiat ovat painautuneet lämmöllä mieleen ja olen iloinen, että menin juuri Vaaranlammelle uutena, sillä minut otettiin hyvin vastaan :-). 

LUOKKA 7

Tutummin Rantsu, jolle hain yläasteelle kuvislinjalle. Sinneppä sitten syksyllä lähdettiin ja oltiin yksi lukuvuosi. Hirveästi ei tästäkään heru kerrottavaa, sillä mikään iso asia ei ole niinkään painautunut mieleen. Paljon uusia ihania ihmisiä tuli kyllä tutuksi!

Uusista tuttavuuksista täältä koulusta korostuu tämänkin hetkinen ystäväni Inka. Tiedettiin toisemme kyllä jo parin vuoden takaa Rovaniemen ratsastuskeskuksen kautta, mutta tutustuimme vasta Rantsulla. Koululla oli välituntirajat, jotka Inkan ja minun mukaan oli tehty rikottaviksi. Milloin menimme kauppaa, Inkalle tai muuten vaan käveleskelemään kaduille. Täytyy sanoa, että olimme Inkan kanssa varmaan ärsyttävimmät seiskaluokkalaiset ikinä. Historian opettaja heitti meidät luokasta ulos, kun nakkasimme vesi-ilmapallon ikkunaan, Englannin ja Ruotsin opettaja sai meidät aina kiinni lunttauksesta, Fysiikan ja Kemian opettaja laittoi meidät aina istumaan erilleen, välituntivalvojat antoivat varoituksia koulualueelta poistumisesta... Itse kullakin olisi opettajana varmaan palanut käämit ja pahasti. Osasimme me kyllä kiltistikin olla.

Vaihdoin jo heti kasiluokaksi koulua, sillä matka teki tiukkaa, enkä oletetun lailla viihtynyt koulussa niin hyvin. En edes tiedä syytä siihen. 

LUOKAT 8-9

Korkkis! Tästä koulusta pidin mahdottomasti. Jos olet kutosluokalla ja mietit, mihin yläasteelle haluat, niin susoittelen tätä paikkaa lämpimästi. Korkkiksella on paljon juhlia ja laajasti muita mukavia tapahtumia. Opettajat olivat mukavia, kuten kaikki oppilaatkin. Ilmapiiri minun makuuni oli tarpeeksi hyvä. Kulkuyhteydetkin ovat suotavat.

Koulusta on paljon ihania muistoja: Esiintymiset, kaverit, juhlat, tapahtumat, teemaviikot... Korkalovaaran koulussa on mahdollista niinsanotusti toteuttaa itseään. Kuvaamataidon töillä koristellaan koulua, musiikin parissa pääsee esiintymään, sekä valinnaisessa musiikissa on mahdollista tehdä esim. ysien oma levy, musikaali tai jokin vastaava(!!!), näytelmiin on mahdollista osallistua, kuten myös liikunnan kannalta pääsee pelaamaan turnauksissa... Niin moneen asiaan voi itse vaikuttaa!

Omia suurimpia kokemuksia minulla on ystäväni Aprilin kanssa. Teimme yhteensä viisi omaa kappaletta, joista kaksi saimme äänittää musiikinopettajan laitteilla koulussa. Pääsimme esiintymään moniin paikkoihin ja meinasimme jopa osallistua UMK:iin (uuden musiikin kilpailuun)! Voi kun saisi nuo ajat takaisin!

TOISEN ASTEEN OPINNOT

Näitä ihania keskipohjanmaan paikkoja ajatellessa alkaa melkein itkettää. Aivan mahtavia paikkoja, varsinkin ylläoleva Kaustisen raviopisto. Suosittelen tätä kaikille hevosihmisille, jotka miettivät toisen asteen opintoja. Raviopistosta minulla on niiin paljon iloisia kultaisia muistoja, että en edes tiedä, mitkä niistä kannattaa kertoa, ettei tämä veny liian pitkäksi. Netistä löytää helposti paljon tietoja koulusta ja koulutuksesta, joten en tähän hirveästi infoa laita.

Kaustisen raviopisto  sijaitsee raviurheilijan ihannoimalla maalaishenkisellä paikalla Nikulassa. Se on kuin hevosharrastajan paratiisi. Sitä se todella oli, voi pian ollakin, että siitä tulee tulevaisuuden kotipaikkani. Opistolla on opiskelijoille omat pienet opiskelija-asunnot. Ne olivat älyttömän viihtyisät. Jaoimme oman asuntomme Veeran kesken. Molemmilla oli omat huoneet, yhteinen WC, suihku ja keittiö-olohuone. Siitä sai sisustaa mieleisensä. Veeran blogissa oli silloisesta asunnostamme esittelyvideo (kämppä muuttui paljon videon kuvaamisen jälkeen), jonne pääset tästä!

Hauskimpiin kommelluksiin kuuluu ehdottomasti se, kun ensimmäistä kertaa kävimme pyöräilemässä Veeran kanssa ympäri Nikulaa ja päädyimme pienen tilan pihalle, jossa oli navetta, haka, talo ja jonkinnäköinen vaja. Meidän teki mieli käydä katsomassa lehmiä, joten kävimme reippaina koputtamassa talon oveen ja kysyimme lupaa käydä katsomassa niitä. Vastaus oli nimenomaan, että saadaan kunhan ei mennä navettaan, ainoastaan ovista sisään ensimmäiseen rakennukseen. Poikkesimme tuota pikaa sisälle rakennukseen ja lähdimme mitään ajattelematta kävelemään pitkin käytävää, joiden molempia puolia täytti monen monta lehmää. Siinä kaikessa rauhassa siliteltiin maidontuottajia ja otettiin niiden kanssa kuvia. Yhtäkkiä takaa kuuluu huuto: ''Mitä minä teille sanoin?!'' Säpsähdimme molemmat ja käännyimme salamana ympäri. Ei saatu mennä navettaan, mutta mentiin silti, täysin ajattelematta. Mitä niin pahaa siinä olisi ollut? Mumistiinpa siinä vain jotain selitykseksi, hämillään kun oltiin. Käveltiin tuon vihan täyttämän miehen eteen varovaisin askelin, miehen kysyessä, että kenenkäs tyttöjä sitä ollaan. Kerroimme olevamme uusia raviopiston ykkösiä. Mies tuhahti ja alkoi selittää, miten  kengistämme tuleva hevospöly voi pahimmassa tapauksessa sairastuttaa kaikki lehmät. Hups. Hartaiden anteeksipyyntöjen lomassa lähdimme niin nopeasti, kuin olimme tulleetkin. Tämän jälkeen asunnoilla alettin tarkemmin miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä ja miten voisimme varmistaa, ettei lehmät sairastu. No tottakai soitamme eläinlääkärille ja kysymme asiasta! Puhelin vain tuntemattomalle ja salanimeä kehiin. Minä toimin puhujana kun Veera lateli ohjeita. Ensimmäisen eläinlääkärin vastattua, aloin kyselemään, että minkälaisia sairauksia lehmillä yleensä todetaan. Eläinlääkäri vastasi hämmentyneen kuuloisena, että tekee töitä pieneläinten parissa. Soitto sitten vain uudelle eläinlääkärille joka pitkän piippauksen jälkeen vastasi. Sitten suustani pääsi kysymys: ''Tiiätkö sie mitään lehmistä?''  Siinä vaiheessa Veera alkoi nauraa vedet silmissä, jolloin minäkin aloin hymäillä ja miettiä kuinka tyhmältä kuulostin. Eläinlääkäri oli muutaman sekunnin hiljaa ja sanoi puhelimeen: ''Anteeksi...?''  En enää kestänyt vaan aloin nauramaan hullunlailla itsekkin. Yritin pyytää anteeksi naurun sekaisilla katkonaisilla sanoilla ja siitäkös nauru yltyi. Veera juoksi nauramaan omaan huoneeseen. Eläinlääkäri langan toisessa päässä alkoi nauraa myös, eikä hänkään tuntunut saavan sanaa suustaan. Siinäpä sitten puhelimitse naurettiin muutama minuutti, kunnes sain sanottua, että en pysty  selittämään loppuun, mukavaa työpäivän jatkoa. Eläinlääkäri toivotteli hyvät päivänjatkot ja nauroi vain lisää. Täytyy myöntää, että oli varmaan maailmanhistorian noloin puhelinsoittoni.

Vetelin lukiossa olin vain yksi ja puoli jaksoa. Pienin koulu siihen mennessä, missä olin ollut. Sain sieltä muutaman ystävän ja heidän kanssa käytiin mm. musiikkiopistolla bändi-illassa. Eipä muita muistoja oikein kehkeytynyt niin lyhyessä ajassa.

Miksi sitten lähdin pois Kaustiselta? - Merkittävin syy oli, että perheeni oli muuttamassa Mäntyvaaraan (loppujen lopuksi niin ei tapahtunut).  Toiseksi, tulin siihen tulokseen, että haluan pelkkään lukioon kotipaikkakunnalle. Ei päätös tokikaan tullut salamaniskun lailla, asioita punnittiin ja jahkattiin paljon. Jos minulla olisi erit tulevaisuuden suunnitelmat, niin siellä olisin yhä. Out of the blue, en kadu hetkeäkään, että edes kävin siellä sen puolivuotta. 

LUKION 1 JA OSA 2

Huima ero, pienestä kylästä jälleen suureen Rovaniemeen ja valtavaan lukioon. Päätökseni olin silti tehnyt, pelkkä lukio, omalla kotipaikkakunnalla ja Lyska nimenomaan. Opinnot alkoivat heti, kun sinne ensimmäisenä päivänä menin. Kesti jonkun aikaa tottua erinlaiseen opetussuunnitelmaan ja monimutkaisempiin käytänteihin. Niistäkin selvittiin ajan kanssa ja ajattelin, ettei enää tarvitse lukioaikana vaihtaa koulusta toiseen. 

Siinä sitten menin virran mukana ja arvosanat hieman tipahtivat, en oikein pysynyt mukana ja päivät olivat suhteellisen pitkiä. Minun piti käydä normaalin kouluajan lisäksi aikuislukiossa iltaisin suorittamassa kursseja. Koulunkäynnin lomassa piti myös treenata nelijalkaisia ja tehdä läksyjä. Iltalukion loputtua asiat alkoivat taas luistaa ja tykästyin Lyskaan. Siellä oli paljon kavereita ja tilaa olla. 

Mitään erikoista ei tässä koulussa normaalin opiskelun lisäksi juurikaan tapahtunut. Siellä vaan olin ja sieltä taas lähdin jatkamaan.

NYKYTILANNE (LUKION 2 JA 3)

Nyt olen sellaisessa paikassa, etten oikeastaan muualla tahtoisi olla. Tuntuu, että minua ei vain ole tehty isoihin kouluihin, joissa ei kerkeä muuta ajatellakaan kuin opiskelua. Tästä koulusta en paljoa mitään osaa sanoa näin viikon pohjalta. Tunnit ovat ihanan lyhyitä, vain 45min. Kaikki tuntee toisensa ja ovat mukavia! Tässä koulussa sitä sitten ollaan ja pysytään loppuun saakka.  Tulette varmaan kuulemaan opiskelustani täällä myöhemmin lisää, kunhan tutustun siihen ensin itse.

Tälläistä se on minun kohdallani ollut, yhtä seilailua. Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että oma paikka löytyy, jossa viihtyy. Aina se ei tule ensimmäisellä kerralla vastaan, ei toisella, eikä ehkä kolmannellakaan, mutta kyllä se siellä jossain aina on. Toivottavasti tykkäsitte hieman  erikoisemmasta postauksesta!

Toivotan teille paljon jaksamista koulun käymiseen ja hyvää pian starttaavaa viikonloppua!

-Minttu